Väliaikaiseksi yli puoli vuosisataa sitten rakennettu Lasipalatsi Helsingin ydinkeskustassa oli edennyt peruskorjausikään samaan aikaan kun Amos Andersonin taidemuseo etsi uudisrakennukselleen tonttia. Tästä kehittyi hanke, jossa samanaikaisesti korjattiin suojeltua Lasipalatsia ja rakennettiin uutta, pääosin maanalaista museorakennusta. Erityispiirre hankkeessa oli Lasipalatsin aukiolla sijaitsevan vanhan kellotornin tukeminen, joka oli eräs koko hankkeen vaativimmista vaiheista.
Työnaikaisesti tuetun kellotornin ympärille ja alapuolelle on rakennettu museon kantava runko. Runkotöiden rinnalla vietiin eteenpäin muun muassa vedeneristystöitä, jotka sisältyivät KerabitPro Oy:n urakkaan.
Projektin alku kului pystyholvien eristystöissä maan alla. Sen jälkeen pääsimme toteuttamaan rakenteeltaan ja muodoiltaan vaativaa pihakantta.
Tuotantojohtaja Ari Hoikkala, KerabitPro Oy
Vaahtolasimurske keventää pihakannen
Paikalla valetun pihakansi-museokaton runko koostuu vaakasuorista osuuksista ja tasaisin välein sijoitetuista kupoleista. Maksimikaltevuudeltaan 30-asteiset kupolit toimivat samalla museon valoaukkoina. Tyvestään kupolit ovat rakenteeltaan vastaavia kuin niitä ympäröivät vaakasuorat alueet. Pihakannen rakenne koostuu kolminkertaisesta vedeneristyskermistä, kolmesta suulakepuristetusta lämmöneristelevystä, salaojamatosta, suodatinkankaasta ja keskimäärin 0,5 metrin vaahtolasikerroksesta.
Vaahtolasimurske toimii rakenteen keventeenä. Kevennys on tarpeen, koska rakenne on monikerroksinen, eikä kokonaiskuormitusta saa päästää kasvamaan liian suureksi. Eri kevennevaihtoehdoista vaahtolasi on tässä paras, koska sillä on muiden etujensa lisäksi myös hyvä kantokyky.
Rakenteen suunnittelusta vastannut Teemu Rahikainen, Sipti Oy
Kaikki edellämainitut rakennekerrokset ja lisäksi yläpuolelle tehty teräsbetonilaatta sisältyivät KerabitPron urakkaan. – Varsinkin jyrkät osuudet vaativat huolellista asennusta, Hoikkala toteaa.
Lataa artikkeli (pdf-tiedosto)
Ota yhteyttä